Ajatuksissani on jo pitkään ollut blogin aloittaminen, mutten ole saanut sitä aikaiseksi ennen tätä. Lyhyesti kerrottakoon, että olen Helsingissä asuva nuori teologian opiskelija. Katselen maailmaa kristillisten silmälasien läpi, mihin tulet varmasti teksteissäni törmäämään. Sinua on varoitettu!
Viime tiistaisesta Homoillasta virinnyt keskustelu tarjoaakin nyt oivan sauman blogin aloittamiselle. Itse olin autuaan tietämätön kirkon joukkopaon syistä ennen viime viikonloppua, kunnes päätin vihdoin ja viimein katsoa kyseisen ohjelman Yle Areenasta. En ihmettele, että se on kuumentanut tunteita niin homoliittojen kannattajien kuin vastustajienkin piirissä. Osa kommenteista oli turhan kärjistettyjä, mutta niin ovat ohjelman seurauksetkin; viikossa lähes 30 000 ihmistä lähtenyt karkuun kirkosta. Sen lisäksi Päivi Räsäsestä on mediassa muovattu miltei itse Antikristus ja kaikkien ”konservatiivikristittyjen” irvikuva. Heihin kai itsekin sitten kuulun.
Kristittyjä, jotka eivät tahdo homoja vihittävän tai siunattavan kirkossa, leimataan nyt kovaa vauhtia rakkaudettomiksi ja suvaitsemattomiksi tekopyhiksi, jotka tahtovat kieltää ihmisarvon homoseksuaaleilta. Homoillassa käytettiin niinkin rajua ilmaisua kuin ”2000-luvun noitavaino”, ja Jari Tervo puolestaan puhui blogissaan ”ihmisvihaajista”. On toisaalta täysin ymmärrettävää, etteivät tavalliset ”rivikristityt” (ts. ihmiset, jotka kuuluvat kirkkoon mutta eivät ole esimerkiksi Raamattua juuri koskaan lukeneet) tai kirkkoon kuulumattomat käsitä, miksi jotkut meistä vastustavat homojen vihkimistä. Syynä ei suinkaan ole halu syrjiä homoja tai minkään sortin homofobia, vaan usko, joka pohjautuu kristinuskon ytimeen, Raamattuun. (Kyllä, Raamattuun vakavasti suhtautuvia ihmisiä on vielä olemassa!) Nyt tulee riipaiseva totuus: homoseksi on Raamatun valossa syntiä (Room. 1:26–27). Se on sitä samalla tavalla kuin vaikkapa avioliiton ulkopuoliset suhteet. Monet liberaaliteologit koettavat tätä faktaa vesittää puhumalla erilaisista raamatuntulkinnoista, mutta turha sitä on kiistää: tässä asiassa Raamattu on yksiselitteinen.
Otetaanpa esimerkki: Jos minulla olisi ystävä, joka pettäisi puolisoaan, kyllähän minä häntä rakastaisin, vaikken todellakaan hyväksyisi hänen tekoaan. Jos vielä rakastaisin oikein paljon, kehottaisin häntä luopumaan avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Syyllistyisinkö silloin suvaitsemattomuuteen? Rakkaudettomuuteen? Kenties ihmisvihaan? Aivan samalla tavalla voin ja minun täytyykin rakastaa ja kunnioittaa homoja ihmisinä, mutta ei heidän kaikkia tekojaan siitä huolimatta ole pakko hyväksyä. Juuri tätä uskon Päivi Räsäsenkin tyrmätyissä puheissaan tarkoittaneen.
Kristittyjen käsitys lähimmäisenrakkaudesta edellyttää myös sen, että lähimmäisille kerrotaan, kun he menevät väärään suuntaan tai tekevät syntiä. Raamatussa kristittyjä kehotetaan lempeästi ojentamaan väärintekijöitä (Gal. 6:1). Meidän suomalainen tapamme olla puuttumatta muiden asioihin ei oikeastaan ole kovin raamatullinen. Tästä näkökulmasta katsottuna toivon tulevan selvemmäksi sen, että kristittyjen tarkoitusperät ovat yleensä hyvät, vaikkakaan niiden esittäminen ei aina siltä vaikuta. Mutta me kristitytkin olemme syntisiä ja viallisia, joten pyydän, että myös meitä armahdettaisiin mokailtuamme.
Jeesus on tietysti vedetty tähän homokeskusteluun mukaan (mikä on ihan jees), ja erityisesti on käytetty paljon tällaista ”Jeesus on kaikkien kaveri” -argumenttia. On aivan totta, että Jeesus ei kaihtanut syntisiä ja halveksittuja, päinvastoin, heidän kanssaanhan hän eniten aikaansa vietti. Mutta [HUOMIO, HUOMIO!] ei Jeesuskaan antanut heidän jatkaa syntistä elämäntapaansa, vaan vaati heitä tekemään parannuksen synneistään, jättämään ne taakseen. Aviorikoksen tehneelle naisellekin Jeesus armahtaessaan sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11)
Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, kuinka Jeesuksen seuraaminen edellyttää usein luopumista omista ”oikeuksista”, jopa itsensä kieltämistä, kuten kertomus rikkaasta nuorukaisesta (Mark. 10:17–22). Jeesus huomasi omaisuuden olevan miehelle tärkeintä, joten hän käski tätä myymään kaiken, antamaan rahat köyhille ja vasta sitten seuraamaan häntä. Rikkaan nuoren miehen tavoin monet meistäkin synkistyvät sanoista ja hylkäävät Jeesuksen. Haluamme niin kovasti pitää kiinni siitä, mitä meillä on, olipa se sitten rikkautta, mainetta, ihmissuhteita, synti... Mikä tahansa, mikä menee Jumalan edelle. Itse olen tehnyt päätöksen pyrkiä luopumaan omista oikeuksistani Jeesuksen tähden, mutta päivittäin saan huomata olevani kykenemätön siihen. Syntinen siis olen ja syntisenä pysyn.
Tärkein ja paras uutinen tämän kaiken keskellä on, että Jeesuksen armo on paljon suurempi kuin mitkään meidän syntimme. Se armo meidät pelastaa, jos vain siihen uskomme ja turvaudumme. Ja se armo on tarkoitettu ihan jokaiselle sen enempää kenenkään synteihin katsomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti